Lottamuseo on museoammatillisesti hoidettu erikoismuseo

Front am Polarkreis -lotan lahja

 

Jatkosota

Suomi ja Neuvostoliitto allekirjoittivat talvisodan päättäneen Moskovan rauhansopimuksen 12.3.1940. Talvisodan kokemukset olivat osoittaneet, että Suomi oli jäänyt aivan yksin ilman tukea. Jotta näin ei kävisi mahdollisen uuden sodan sytyttyä, neuvoteltiin pohjoismaisen puolustusliiton luomisesta. Keskusteluissa olivat mukana Norja, Ruotsi ja Suomi. Neuvottelut kuitenkin kariutuivat. Koettiin, että Suomen kohtalo oli yhä enenevässä määrin Saksan käsissä, koska muita mahdollisia tukijoita ei ollut. Jos Saksa ei auttaisi Suomea, olisi se vaarassa kokea monien Neuvostoliiton valloittamien kansojen kohtalon.

Saksa oli suhtautunut Suomeen talvisodan aikana viileästi. Saksa ja Neuvostoliitto olivat tehneet vuonna 1939 salaisen etupiirijaon, jossa Suomi kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Saksa muutti suhtautumistaan Suomeen, kun se alkoi suunnitella hyökkäystä Neuvostoliittoon. Saksalaisten operaatio Barbarossa käynnistyi 22.6.1941.

Jatkosodan aikana Suomi ja Saksa olivat sotilaallisessa yhteistyössä. Suomi antoi saksalaisille Pohjois-Suomen Neuvostoliittoon suuntautuneen hyökkäyksen lähtöpaikaksi. Alueella oli yli 200 000 saksalaissotilasta, joiden vastuulla oli satoja kilometrejä leveä rintama. Vastavuoroisesti Saksa toimitti Suomelle aseita. Sen toivottiin myös avustavan Suomea ruoka- ja muun huollon järjestämisessä.

Suomen tekemät rauhantunnustelut ja Saksan kokemat tappiot vuonna 1943 huononsivat aseveljien suhdetta. Kesän 1944 torjuntataistelut paransivat hetkellisesti Suomen ja Saksan välejä. Torjuntataistelun jälkeen Suomi pyrki jälleen erillisrauhaan. Neuvostoliiton kanssa sovitun 4.9.1944 alkaneen aselevon tärkeimpiä ehtoja oli suhteiden katkaiseminen Saksaan. Yhtenä aselevon ehtona oli Suomessa 15.9. jälkeen olevien saksalaisjoukkojen karkottaminen maasta. Suomalaiset ja saksalaiset kävivät Pohjois-Suomessa aluksi valesotaa, joka muuttui 1.10.1944 katkeraksi kamppailuksi. Saksalaiset vetäytyivät Suomen alueelta 27.4.1945.

Lotat saksalaisten palveluksessa

Jatkosodan aikana Pohjois-Suomessa toimineiden saksalaisten joukkojen ja Päämajan kesken tehtiin henkilöstösopimus. Saksalaisten joukkojen saapuessa Suomeen Lotta Svärd piireihin ja paikallisosastoihin levisi salaisia, kiireellisiä kyselyitä saksankieltä osaavista lotista. Ensimmäiset lotat sijoitettiin yhdyslotiksi. Saksalaisten kanssa tehdyn henkilöstösopimuksen mukaan suomalaisten tuli toimittaa lääkintälottia avustajiksi sotasairaaloihin. Saksalaisten toivomuksesta komennettiin saksankielentaitoisia lottia myös eri esikuntiin toimistotehtäviin sekä pieni joukko muonitus- ja varuslottia.

Työvoimatilanne kiristyi vuonna 1942. Tuolloin ei enää lähetetty lisää muonitus- ja varuslottia poislähteneiden tilalle. Päätettiin, että lottia sijoitetaan vain sellaisiin saksalaisiin yksiköihin, joissa palveli jo ennestään lottia. Seuraavana vuonna lottia määrättiin enää sotasairaaloihin. Tuolloin Saksan Punaisen Ristin erityisosasto lähetti yhä enemmän saksalaisia naisia Pohjois-Suomeen, jolloin lottavahvuutta voitiin sotasairaaloissa palvelleita lääkintä- ja muonituslottia lukuun ottamatta vähentää. Sotasairaaloiden lottakiintiöksi oli määrätty 370 lottaa. Lotat työskentelivät vain sellaisissa sotasairaaloissa, joissa oli myös suomalaisia sairaanhoitajia.

Saksalaisten parissa työskennelleet lotat olivat yleensä enemmän tai vähemmän saksankielentaitoisia. Toisaalta saksan kieltä taitamattomiakin lottia sijoitettiin saksalaisten hallinnoimalle alueelle. Lottien ja saksalaisten suhde oli useimmiten asiallinen. Koettiin, että sota teki lotista ja saksalaisista sotilaista aseveljiä. Lotta kunnioitti saksalaista sotilasta ja saksalainen sotilas kunnioitti sitä työtä, jonka suomalainen lotta teki aseveljensä hyväksi.

Toisaalta jotkut lotat kokivat, että heidän työtään ei arvostettu saksalaisten parissa. Joillakin oli tunne alempiarvoisuudesta, jota vähäinen kielitaito ei parantanut. Jotkut saksalaiset kokivat olevansa herrakansaa. Suomalaisten uskottiin olevan erilaisella henkisellä tasolla, hieman alemmalla kuin puhdasrotuiset germaanit.

Monet vanhemmat, korkea-arvoiset saksalaisupseerit arvostivat lottien työtä. Heitä olivat esimerkiksi kenraalieversti Nikolaus von Falkenhorst sekä kenraali Karl Weisenberger. Eräs lotta toteaa, että todennäköisesti von Falkenhorstin asenteen ansiosta muutkaan upseerit eivät nurisseet tai juoksuttaneet lottia turhaan. Kuri oli saksalaisten keskuudessa kovaa. Eräs Saksan XXXVI armeijakunnan tykistön esikunnassa Kantalahden tien varrella työskennellyt lotta on kertonut, että yksin ollessaankaan hänellä ei ollut ollut vaikeuksia saksalaisten taholta.

Useat suomalaiset lotat saivat kunniamerkin työstään Saksan armeijan hyväksi. Maaliskuussa 1942 kenraali Erfurth jakoi saksalaiset ansiomitalit 18:lle haavoittuneitten saksalaisten sotilaitten hoidossa ansioituneelle lotalle. Syksyllä 1942 amiraali von Bonin jakoi Tilkan sotilassairaalassa ja kirurgisessa sairaalassa olleita haavoittuneita saksalaisia merisotilaita hoitaneille 91:lle sairaanhoitajalle ja lotalle Medaillen der Deutschen Volkspflege –mitalit.

 

Valma Leinosen Front am Polarkreis -kirjaan liimaama valokuva. Kuva on otettu vuonna 1944 Kairalassa sijainneen lottakanttiini Edelweissin portailla. Takana oikealla kenraali Karl Weisenberger. Hänen vieressään seisoo kanttiinin emäntä.

Valma Leinosen Front am Polarkreis -kirjaan liimaama valokuva. Kuva on otettu vuonna 1944 Kairalassa sijainneen lottakanttiini Edelweissin portailla. Takana oikealla kenraali Karl Weisenberger. Hänen vieressään seisoo kanttiinin emäntä.

 

Front am Polarkreis

Front am Polarkreis -kirja kertoo saksalaisten sotajoukoista Lapissa jatkosodan aikana. Sen on julkaissut berliiniläinen kustannusliike Wilhelm Limpert vuonna 1943 ja se on painettu Helsingissä Frenckellin kirjapainossa. Teos koostuu sotakirjeenvaihtajien Ulrich Majewskin, Günter Oeltze von Lobenthalin ja Karl Haagin teksteistä. Johdantoluvun on kirjoittanut kenraali Karl Weisenberger. Kirjaa koristavat taidemaalari Kurt Kranzin tekemät akvarellit, joissa kuvataan Lapin luontoa ja sotilaita.

Front am Polarkreis -kirjassa on osuus myös lotista. Sen otsikkona on ”Velvollisuudentuntoiset lotat”. Tekstissä todetaan, että jokainen Suomessa oleva saksalainen sotilas tiesi yksinkertaisiin kenttäharmaisiin univormuihin pukeutuneet naiset. Saksalaiset kutsuivat heitä ”Suomen punaisen ristin sisariksi”, vaikka heidän tehtävänsä olivat moninaisempia. Tekstissä kerrotaan nimen Lotta Svärd taustaa ja mainitaan, että yli 100 000 lottaa oli valmiina palvelukseen, jos isänmaa kutsuisi heitä. Kirjassa haastatellaan kahta nuorta komennuksella ollutta muonituslottaa, jotka kertovat omasta työstään. Tekstissä mainitaan myös Pohjois-Karjalassa toiminut liikkuva lottien telttakanttiini sekä kerrotaan Pohjois-Suomessa sijainneen lottakanttiinin toiminnasta.

 

Front am Polarkreis -kirjan kansi.

Front am Polarkreis -kirjan kansi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Lahja rajatoimiston lotalle

Lotta Svärd -järjestön rajatoimistolla oli jatkosodan alkaessa koko sotatoimialueen kattava organisaatio valmiina. Rajatoimistolle annettiin tästä johtuen linnoitusjoukkojen muonituksen lisäksi muita muonitustehtäviä. Kanttiinitoiminta liittyi kiinteästi rajatoimiston työhön.

Luumäellä sijainneen Lotta Svärd -järjestön päärajatoimiston alaisuuteen muodostettiin alueellisia rajatoimistoja. Niiden johtajia kutsuttiin jatkosodan aikana muonituspäälliköiksi. Aluerajatoimiston johtaja oli talousalaa tunteva ammattilainen, joka valvoi ja johti kaikkea omalla alueellaan tapahtuvaa toimintaa. Hänen alaisuudessaan työskenteli noin kymmenen henkilön vahvuinen toimistohenkilökunta, joka huolehti muun muassa kirjanpidosta, kirjeenvaihdosta ja varastoluetteloiden ylläpitämisestä. Lotta Valma Leinonen toimi Kemijärven aluerajatoimiston muonituspäällikkönä.

Lotat Valma Leinonen ja Tellervo Hakkarainen saivat Front am Polarkreis -kirjan muistoksi vierailustaan saksalaisten hallinnoimalla alueella olleen lottakanttiini Edelweissin avajaisiin Kairalassa keväällä 1944. Hakkarainen oli avajaisissa Lotta Svärd rajatoimiston kanttiinipäällikön ja Leinonen Kemijärven rajatoimiston muonituspäällikön ominaisuudessa.

Leinosen lahjaksi saamaan Front am Polarkreis -kirjaan on kiinnitetty paperiarkki, jossa on lahjoituskirjoitus: ”Lotta Leinonen als Erinnerungsgabe überreicht von den an der Kandalakscha-Front kämpfenden Soldaten. Lappland, April 1944” (Lotta Leinoselle muistolahjaksi luovuttaneet Kantalahden rintamalla taistelevat sotilaat. Lapissa, huhtikuussa 1944). Paperin on allekirjoittanut Karl Weisenberger, joka toimi Saksan Kantalahden rintaman komentajana.

Valma Leinonen on kiinnittänyt kirjaan kolme koneella kirjoitettua kirjettä, jotka ovat Karl Weisenbergerin allekirjoittamia. Leinoselle osoitetussa 5.5.1944 päivätyssä kirjeessä todetaan, että hänelle lahjoitetaan kirja Front am Polarkreis muistoksi vierailusta lottakanttiini Edelweissin avajaisissa.

Weisenberger kiittää 5.7.1944 lähetetyssä kirjeessä siitä, että lotta Leinonen on järjestänyt saksalaisille maitoannokset. Kirje on allekirjoitettu aseveljellisin terveisin. Kolmannessa 10.8.1944 päivätyssä jäähyväiskirjeessään Weisenberger kirjoittaa, että hän on lähdössä Suomesta oltuaan kolmisen vuotta Saksan joukkojen komentavana kenraalina Kantalahden rintamalla. Hän kirjoittaa, että hyvästit eivät ole helpot, sillä oleskelusta Lapissa jää hänelle kaunis muisto. Hän toteaa, että arvostaa Suomen maata ja sen kansaa ja oppinut rakastamaan niitä. Weisenberger kirjoittaa, että yhteinen kamppailu perivihollista vastaan on rakentanut aseveljeyden suomalaisten ja saksalaisten sotilaiden välille. Hän sanoo, että ehkä kaikkein kaunein muisto Suomesta on urheiden suomalaisten lottien toiminta. Hän aikoi kertoa kotimaassaan ylpeänä suomalaisten naisten uhrautuvasta panoksesta. Weisenberger halusi kiittää sydämellisesti lotta Leinosta kaikesta siitä hyvästä, mitä Leinonen ja hänen urheat lottansa olivat tehneet Saksan sotilaiden hyväksi.

Valma Leinonen on liimannut lahjaksi saamaansa kirjaan myös kuusi valokuvaa, jotka on otettu vuonna 1944. Kolmessa niistä on kenraali Weisenberger. Kaksi niistä on otettu lottakanttiini Edelweissin edessä. Toisessa on Weisenbergerin lisäksi lottia ja sotilashenkilöitä. Muut kuvat on otettu saksalaisten hautausmaalta Sallasta.

 

Valma Leinoselle 5.5.1944 kenttäpostissa lähetetty kirje, jossa kenraali Weisenberger ilmoittaa luovuttavansa hänelle Front am Polarkreis -kirjan muistoksi vierailusta lottakanttiini Edelweissin avajaisiin.

Valma Leinoselle 5.5.1944 kenttäpostissa lähetetty kirje, jossa kenraali Weisenberger ilmoittaa luovuttavansa hänelle Front am Polarkreis -kirjan muistoksi vierailusta lottakanttiini Edelweissin avajaisiin.