Lottamuseo on museoammatillisesti hoidettu erikoismuseo

Hämähäkinseittiportti

 

Hämähäkinseittiportti avautuu Syvärannan menneisyyteen

Syvärannan symbolina tunnettu metallinen hämähäkinseittiportti kuuluu itseoikeutetusti Lottamuseon ihmeisiin ja kokoelman helmiin. Museon valokuvakokoelmassa on kymmeniä otoksia portista eri vuosikymmeniltä. Portin edessä ovat kuvauttaneet itsensä Syvärannan asukkaat ja vieraat, aikansa julkkikset Minna Craucherista suomalaisen kulttuurielämän edustajiin, lottakurssilaisryhmät ja museokävijät. Porttiin liittyvää arvoitusta kadonneista hämähäkeistä pohditaan ja tulkitaan edelleen. Portti on paikan symboli, rajamerkki, tunnelmanluoja, historiallinen todistuskappale, suomalaisen käsityötaidon näyte ja mielikuvituksellisten tarinoiden lähde.

Portit ja aidat ovat reviirimerkkejä, jotka sulkevat sisäänsä ja rajaavat ulos. Tuusulan Rantatien vaiheista kirjoittanut Antti Halonen on esittänyt ajatuksen, että tuuhean kuusiaidan ja portin erottama Syvärannan puisto pysyi 1900-luvun alkuvuosina arvoituksena tavalliselle maantien ohikulkijalle. Paikkakuntalaisetkin katselivat rikkaiden yksityisten omistajien hallussa ollutta Syvärannan huvilaa ja sen elämää ikään kuin portin pielestä, aineellisen ja henkisen raja-aidan takaa. Enää kuusiaitaa ei ole, ja omistajat ovat muuttuneet. Silti hämähäkinseittiportti, jonka kivipylväiden vieressä kasvaa rehevä vanha ruusulajike Rosa glabrifolia, tekee vieläkin Syvärannan pihapiiristä hieman salaperäisen. Ison portin edessä ja takana otettuihin valokuviin ikuistuu vaikutelma verkkoon jääneistä kuvattavista. Ylempää Syvärannan päärakennukselta päin katsottuna portti vaikuttaa keveämmältä. Se sulautuu ympäristöön, järvimaisemaan ja luonnonelementteihin eri vuodenaikojen mukaan: autereeseen, usvaan, lumeen ja veteen.

Hämähäkinseittiportti kertoo Syvärannan tilan historiasta yli sadan vuoden ajalta. Omistajien ja toimintojen muutokset ovat piirtyneet konkreettisesti portin alareunaan. Teräksestä leikatut kirjaimet muodostivat alun perin portin alaosaan nimen ”Syväranta Ouschkoff”. Tila ja huvila kuuluivat vuosina 1904-1916 venäläiselle tehtailijalle, teekauppiaalle ja miljönäärille Konstantin Ushkoville ja hänen Theresa-vaimolleen, joiden sukunimi oli portissa ranskalaisessa muodossa. Ushkovien ajalta periytyvät portin lisäksi muutkin Syvärannan pihan kaunistukset: Josephine-nimellä tunnettu marmoriveistos ja sementtinen suihkulähdeallas.

Kun Onni V. Tuiskun säätiö osti Syvärannan vuonna 1922 suomalaisten sanomalehtimiesten lepokodiksi, portin alaosaan tuli nimi ”Syväranta Lepokoti”. Nimi portissa säilytettiin kun Syväranta siirtyi vuonna 1936 Lotta Svärd -järjestön omistukseen opisto- ja lepokotikäyttöön ja vuonna 1944 lottajärjestön seuraajaksi perustetun Suomen Naisten Huoltosäätiön toimitiloiksi. Kun vuonna 1947 tulipalossa tuhoutuneen päärakennuksen paikalle rakennettiin vuonna 1996 uudisrakennus lottakodiksi ja museoksi, muutettiin portin teksti muotoon ”Syväranta Lottakoti”. Portin konservoinnin yhteydessä vuosina 2011-2012 nimeksi tuli ”Syväranta Lottamuseo”.

Suomalaista käsityötä ja art nouveau -aiheita

Hämähäkinseittiportti on suomalaista käsityötä. Portti valmistettiin tamperelaisella T. Wikholmin metalliverstaalla – verstaan leima löytyy portista. Tuomas Wikholmin vuonna 1871 perustama kuparisepänliike valmisti kupariastioita, peltikattoja, rakennusten metallielementtejä ja uuninluukkuja. Syvärannan portti on todennäköisesti valmistettu vuonna 1905, jolloin Ushkovit kunnostuttivat Syvärannan puutarhan ja saapuivat huvilalleen ensimmäistä kertaa kesän viettoon.

Hämähäkinseittiportissa kaarevine linjoineen ja luontoaiheineen voi nähdä ranskalaisvenäläisiä art nouveau -vaikutteita. Tyyli suosi kaarevaa, liikkeessä olevaa viivaa. Aiheet lainattiin usein kasvi- ja eläinmaailmasta. Tyypillisiä olivat kiemurtelevat kasvit, tyylitellyt kukat, hyönteiset ja riikinkukot. Hämähäkinseittiportin koristeaiheena oleva pieni ympyrä – loppumattomuuden ja ikuisuuden symboli – oli sekin suosittu. Hämähäkinseitit olivat todennäköisesti alun perin kullatut tai kullanväriset ja portti maalattu vihreäksi, mikä tuo mieleen ranskalaisen Hector Guimardin (1867-1942) suunnittelemien pariisilaisten metroasemien vihreäksi maalatut sisäänkäynnit. Porttia kunnostettaessa portista löytyi jälkiä useista värikerroksista.

Portin suunnittelijaa ei tunneta. Art nouveau -tyyliä suosittiin 1900-luvun alussa myös Venäjän raharikkaiden ja aikaansa seuraavien kauppiasperheiden palatseissa ja huviloissa, joten suunnittelija on voinut olla joko venäläinen tai ulkomaisia taidesuuntauksia seuraava suomalainen suunnittelija. Art nouveau -tyylinen portti on Suomessa harvinainen.

 

Kaksi kadonnutta hämähäkkiä, kaksi huvilaa ja kaksi porttia

Suullisen perimätiedon mukaan hämähäkinseittiportissa oli Ushkovien aikana kaksi kullattua hämähäkkiä rubiinisilmineen. Hämähäkkien katoamisajankohdasta ja kohtalosta on olemassa erilaisia tarinoita. Yhden tarinan mukaan Theresa Ushkova olisi Syvärannan myytyään vienyt hämähäkkikoristeet Sveitsin huvilaansa, jossa oli samanlainen portti kuin Syvärannassa. Toisen tarinan mukaan hämähäkit olisi nähty portissa vielä Ushkovien Syvärannasta lähdön jälkeen. Syvärannan vuosina 1917-1922 omistaneen Herman Karl Hansenin valokuvissa hämähäkkejä ei portissa enää näy. Varmaa tietoa hämähäkeistä tai niiden kohtalosta ei ole löytynyt. Konservoinnin yhteydessä portissa todettiin kuitenkin olevan kaksi mahdollista kiinnityskohtaa hämähäkeille.

 

Tuusulan Taiteiden yössä elokuussa 2013 samaan kohtaan hämähäkinseittiportissa, missä alkuperäinen hämähäkki olisi voinut olla, ilmestyi tekotimanteilla koristeltu hämähäkki. Legenda elää.....

Tuusulan Taiteiden yössä elokuussa 2013 samaan kohtaan hämähäkinseittiportissa, missä alkuperäinen hämähäkki olisi voinut olla, ilmestyi tekotimanteilla koristeltu hämähäkki. Legenda elää…..

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ushkovit omistivat Syvärannan lisäksi arkkitehti Herman Lavanchyn suunnitteleman huvilan Sveitsissä Montreux´n kaupungissa. Villa Bocherex (myöhemmin Villa Thésy ja nykyään Villa Isabella) on rakennettu vuonna 1896. Huvilaa uudistaessaan Ushkovit rakennuttivat vuonna 1911 kadun puolelle aidan ja portin. Portti on Syvärannan hämähäkinseittiportin kaltainen, joskaan ei aivan samanlainen. Tiedossa ei ole, onko Montreux´n huvilan portti valmistettu Suomessa.