Lottamuseo on museoammatillisesti hoidettu erikoismuseo

Avaa Sydämesi!

Lottamuseon erikoisnäyttely Avaa Sydämesi! kertoo Suomen evakuoinneista vuosina 1939-1945 ja esittelee sodan aikaisia avustusjärjestöjä.

pyörä ja vaunu pystykuva

Museon kakkoskerroksessa esitellään Suomen Huollon toimintaa sekä sen jäsenjärjestöjä. Perinteisen museokerronnan lisäksi näyttelyssä on esillä kaksi todellisuustaideteosta:

Hylky, Jan Ijäs, 2015.

Elokuva Hylky kuvattiin vuosina 2014 ja 2015 pakolaisveneiden hautausmaalla italialaisella Lampedusan saarella. Se on tarina jätteen ja roskan yllättävästä ja ristiriitaisesta arvosta. Mediataiteilija ja elokuvaohjaaja Jan Ijäs työskentelee dokumentaarisen, fiktiivisen sekä kokeellisen elokuvan parissa. Hänen toiseutta ja muukalaisidentiteettiä käsittelevät elokuvat ja installaatiot ovat saaneet laajaa kansainvälistä huomiota.

Pitkä Matka Kotiin, Timo Wright, 2012.

Pitkä Matka Kotiin on teos pakolaisuudesta ja kodista. Siinä yhdistyy tämän päivän pakolaisten, suomalaisten sotalapsien ja karjalaisten evakkojen kokemukset yhdeksi kokemukseksi. Teosta varten Timo Wright haastatteli edellä mainittuja ryhmiä. Kysymykset koskivat lähdön syitä, pelkoja, uutta kotia sekä muistoja vanhasta kodista. Haastatteluista hän poisti kaikki aikaan ja paikkaan liittyvät viitteet. Muokatuista haastatteluista ei voi päätellä mistä ja milloin pakolainen on lähtenyt. Tarinat on lukenut näyttelijä Vesa Vierikko. Timo Wright on valokuvaaja ja mediataiteilija. Wright on valmistunut Aalto-yliopiston taideteollisesta korkeakoulusta 2012. Hän on osallistunut kansainvälisiin ja kotimaisiin yksityis- ja ryhmänäyttelyihin 2000-luvun alusta lähtien.

Avaa Sydämesi! -näyttelyn historiallista taustaa

Sota-ajan synnyttämää avuntarvetta pyrittiin helpottamaan niin valtion kuin vapaaehtoistoiminnan voimin. Erityisesti naisjärjestöjen yhteistoiminnalla yli puoluerajojen oli suuri merkitys. Aluksi vapaaehtoistoiminta oli järjestäytymätöntä. Toiminnalta puuttui yhteinen johto ja työnjako. Tilannetta selkiyttämään perustettiin Vapaan Huollon Keskustoimikunta, johon myös Lottajärjestö kuului.

Vapaan Huollon Keskustoimikunnan tehtäväksi tuli järjestää tiedotustoimintaa, edistää yhteistyön sujuvuutta ja selkeyttää työnjakoa sekä vastaanottaa ja jakaa lahjoituksia. Humanitaarista ulkomaista apua varten perustettiin vuonna 1941 Suomen Huolto, johon keskitettiin suurin osa kotimaasta ja ulkomailta kerätyistä lahjoitusvaroista.

Suomen Huollon organisaatioon kuului yli 500 paikallista Vapaan Huollon keskusta, joista käsin avustustyötä koordinoitiin. Jäseneksi saattoi liittyä järjestö tai muu toimija, joka teki työtä hädänalaiseen asemaan joutuneen väestön hyväksi.

Suomen Huollon jäsenjärjestöjä olivat muun muassa Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Lotta Svärd -yhdistys, Maatalousnaiset, Marttaliitto, Pelastakaa Lapset ja Suomen Punainen Risti. Lisäksi Suomen Huollossa olivat edustettuina sosiaaliministeriö, sisäasiainministeriö ja lääkintöhallitus. Suomen Huollon piirissä Lottajärjestön erikoistehtäväksi määräytyi sotainvalidihuolto.

avaasydamesi_jakokuva_600x600

Suomen Huolto – Finlands Folkhjälp Suomen Huolto oli valtiojohtoinen, mutta järjestövaltainen. Se oli vapaaehtoisen huolto- ja avustustoiminnan keskuselin. Suomen Huollon tarkoituksena oli taata avustustyön tasapuolisuus ja tarkoituksenmukaisuus. Siirtoväen avustamista varten, lähinnä omatoimisuuden edistämiseksi, annettiin Vapaan Huollon keskuksille n. 70 miljoonaa markkaa. Vapaan Huollon keskusten varat, joita Suomen Huolto täydensi, kohdennettiin alussa melkein yksinomaan siirtoväelle. Myöhemmin, kun siirtoväki oli saatu asutetuksi sijoituskuntiinsa, avustuksia annettiin yhä enemmän muille avustettaville ryhmille. Järjestö välitti ulkomailta, lähinnä Ruotsista, Tanskasta, Sveitsistä ja Yhdysvalloista saatua aineellista apua pääasiassa siirtoväelle, sotaleskille ja -orvoille sekä sotainvalideille. Suomen Huollon avustustoiminnan kokonaisarvo oli noin 14 miljardia silloista markkaa (nykyrahassa vajaat 500 miljoonaa euroa). Katsottuaan tehtävänsä tulleen suoritetuksi Suomen Huolto lopetti toimintansa vuonna 1952.

Kansanapu

Suomen Huolto aloitti Kansanapu-nimisen keräyksen vuonna 1942 tunnuslauseella ”Kansalta kansan hyväksi”. Lotta Svärd -järjestö osallistui kaikkiin Kansanavun sodan aikaisiin keräyksiin. Keräysvaroilla tuettiin muun muassa sotainvalideja, sotaleskiä, sotaorpoja ja kotinsa menettänyttä siirtoväkeä.

Varoja kerättiin keräyslippailla ja myymällä erilaisia merkkejä. Varoja saatiin myös rahalahjoituksina yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä. Vuosina 1942–1949 Kansanavun suurkeräykset tuottivat noin 1,2 miljardia markkaa (noin 40 miljoonaa euroa).

Keräystoimintaa jatkettiin koko sodan ajan ja vielä sen päätyttyäkin aina vuoteen 1949 saakka, jonka jälkeen Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskusliitto perusti Yhteisvastuukeräyksen. Yhteisvastuukeräykselle oli yhteiskunnallista tilausta, sillä samanaikaisesti kun Kansanapukeräys lakkautettiin, koetteli Itä- ja Pohjois-Suomea ankarat katovuodet.

Kultainen Kirja

Kansanavun Kultainen Kirja I ja II ovat historiallisia muistoteoksia Kansanavun keräyksistä. Kirjoihin tekstattiin Kansanavun keräysten suurlahjoittajien, vähintään 100.000 markkaa lahjoittaneiden nimet. Kirjat suunniteltiin säilytettäväksi Valtionarkistossa (nyk. Kansallisarkisto) todistuksena Suomen Kansan elämisen tahdosta ja keskinäisestä tuesta. Kansanavun Kultaisen kirjan osan I (1942-1946) kannet suunnitteli taiteilija J. K. V. Paasio. Kirjan alkulehdillä on presidentti J. K. Paasikiven omakätisesti allekirjoittamana lause ”Kansanapu on voimakas yhteiselin, joka näinä vuosina on suurenmoisella tavalla auttanut yksityisiä kansalaisia ja tukenut yhteiskuntaa.” Kirja on lainassa Kansallisarkistosta.

Kansanavun Kultainen kirja osa I on esillä Lottamuseon erikoisnäyttelyssä Avaa Sydämesi! sekä fyysisenä museoesineenä että digitaalisessa muodossa.