Lottamuseon Lottaperinneyhdistyksen tammikuun jäsentapaamisessa 09.01.2019 matkustimme aikakoneella vuoteen 1942 lotta Lempi Karvisen johdolla. Meitä muonituksen alkeiskurssilaisia oli kokoontunut Syvärannan Lottaopistoon 25 henkilöä.
Ensimmäiseksi meille jaettiin muistiinpanovälineet. Sen jälkeen siirryimme sivurakennukseen tutustumaan yhteen muonituslottien tärkeimmistä työvälineistä eli kenttäkeittiöön. Siinä valmistetaan sotilaiden jokapäiväiseen ravintoon kuuluva lämmin ruoka, tee ja kahvi. Ruokakattilan tilavuus on 200 litraa ja kaksi pienempää vesikattilaa kahvin ja teen valmistusta varten ovat tilavuudeltaan 30 litraa. Yhden komppanian (miesvahvuus 110 – 260 henkilöä) aterian valmistukseen kuluu noin 25 kg polttopuita. Kenttäkeittiössä hernekeitto valmistuu 4,5 – 5 tunnissa, riisipuuro 3 tunnissa. Ruokakattila on varustettu haude-eristyksellä, jolloin ruoka ei pala pohjaan eikä sitä tarvitse hämmentää ja ruoka säilyy kuumana monta tuntia.
Kun olimme tutustuneet kenttäkeittiöön, palasimme takaisin Lottaopiston sisätiloihin opiskelemaan reseptiikkaa. Tässä vaiheessa saimme huomautuksen siitä, ettei kukaan kurssilainen ollut pukeutunut lottapukuun. Lotta Karvinen korosti, että lottapuvun helman tulee olla 25 cm maasta mitattuna. Mutta kuinka ollakaan, hänen oma pukunsa oli liian lyhyt! Liekö kutistunut monien lottavuosien saatossa, kuten meille naisille helposti käy. Hän esitteli myös muita lotan tunnusmerkkejä kuten lottaneulan sekä muonituslottien esiliinan ja huivin. Saimme ankaran varoituksen olla käyttämättä valkoista esiliinaa ja huivia kenttäolosuhteissa, jotta emme joutuisi vihollisen maalitauluksi.
”Erityisesti talviaikana C-vitamiinin puute on alituinen uhka ja sen vuoksi perunat pyritään tarjoilemaan aina kuorineen.”
Meille korostettiin kolmea asiaa joukkojen muonitusta suunniteltaessa. On erityisen tärkeää huomioida, että muonan tulee olla ravitsevaa ja siitä pitää löytyä kaikki hivenaineet ja vitamiinit. Erityisesti talviaikana C-vitamiinin puute on alituinen uhka ja sen vuoksi perunat pyritään tarjoilemaan aina kuorineen. Ruuan tulee olla oikeaan aikaan tarjoiltua. Etenkin sotilaiden muonituksen suhteen on huomioitava, että niin sanottu vahva ateria eli liharuoka syödään iltapäivällä ja heikompi ateria kuten puuro ja vellit aamulla ja aamupäivällä. Ruuan tulee olla vaihtelevaa; samaa hyvääkään ruokaa ei voi nauttia päivittäin, sillä se vähitellen kyllästyttää ja vie ruokahalua. Opetustilassa näimme esimerkin tyypillisestä muonitusruokalistasta. Muonituslottien on hyvä pitää omaa kasvimaata, mikäli mahdollista, ja hyödyntää mahdollisimman paljon metsien antimia, sieniä ja marjoja. Opetustilassa oli esillä myös mustikkapiirakan ohje. Siitä saimme hyvän vinkin, kuinka korvata vehnäjauhoja perunalla.
Kuva muonituspisteestä opetustilan seinällä havainnollisti, mitä muonitustyö käytännössä on. Esimerkkinä oli eräs rautatieasema, jossa muonitettavia on useita satoja henkilöitä vuorokaudessa. Siellä muonitustyötä johtaa kolme emäntää. Lottia muonituspisteellä työskentelee neljässä ryhmässä, joissa jokaisessa on keittäjä ja neljä lottaa. Yhden päivän aikana on kolme vuoroa: aamuvuoro klo 5 – 12, päivävuoro klo 12 – 19 ja yövuoro klo 19 – 02. Neljäs ryhmä pitää vapaapäivää. Vapaapäivän jälkeen saavutaan aamuvuoroon klo 5. Tällöin aamuteen jälkeen yksi lotta eli ”keittiöorja” jää keittäjän avuksi. Muonaa sadalle hengelle on oltava aina kuumana ja valmius valmistaa nopeasti ruoka 200 – 300 hengelle. Kaikki juoksevat asiat eli ruuankuljetuksen, ruokatarvikkeiden, puun, veden ja jään haun sekä ostokset hoitaa lotta, jota kutsutaan ajokoiraksi. Hän liikkuu täydessä lastissa olevan polkupyörän tai rattaiden kanssa. Tarjoilun hoitaa lotta, jota kutsutaan neidiksi. Hän hoitaa ruuan jakelun ja pienen kaupankäynnin kanttiinissa. Neljäs lotta on tiskari, joka huolehtii alumiinilautasten, lasien ja lusikoiden pesusta. Työtehtävät kiertävät: keittiövuorosta siirrytään kuljetukseen, siitä tiskariksi ja sitten neitivuoroon. Päivävuoroa pidetään mukavimpana, mutta valoisaan aikaan pommitusuhka on suurin. Yöllä haastavaa on pimeys, jota tehostetaan pimennyksellä, sillä rakennuksista ei saa näkyä ulkopuolelle valoa. Täydellinen pimeys on etenkin ajokoiran tehtävää suorittavalle haastavaa.
Lopuksi suoritimme oppimamme perusteella kokeen, jonka me kaikki läpäisimme ja saimme kurssitodistukset. Nyt rohkeasti joukkoja muonittamaan ja ennen pitkää oppimaan lisää muonituksen jatkokurssilla!
Riitta Kokko-Parikka, Lottamuseon Lottaperinneyhdistys ry:n puheenjohtaja
