Harmaat sisaret – lääkintälottien tarina
Lottamuseon maaliskuussa 2019 avautuva erikoisnäyttely Harmaat sisaret – Lääkintälottien tarina kertoo lääkintäjaostossa työskennelleiden lottien kokemuksista, koulutuksesta ja käytännön työstä sekä tehtäviin liittyvistä iloista ja suruista lottien omin sanoin.
Vuoden 1918 kokemukset vahvistivat ajatusta, jonka mukaan naisten keskeinen sodan ajan tehtävä oli haavoittuneiden ja sairastuneiden auttaminen. Lottien kouluttaminen lääkintätehtäviin oli Lotta Svärd -järjestölle alusta alkaen tärkeää. Järjestö halusi panostaa erityisesti lääkintälottien koulutukseen aloittamalla 1920—luvun lopulla kuusi kuukautta kestävät sairaanhoitoapulaiskurssit ensin Helsingissä ja myöhemmin myös Viipurissa. Lisäksi lotat ryhtyivät keräämään potilaiden hoitoon tarvittavaa välineistöä. Lääkintälottien koulutus sekä 1930-luvun alussa toteutettu suuri suuntainen kenttäsairaalahanke olivat lääkintäjaoston alkuvuosikymmenien toiminnan keskiössä.
Sotavuosina lääkintälottien osaaminen joutui todella koetukselle, kun heitä tarvittiin sairaanhoidon aputyövoimana lukemattomissa eri tehtävissä sekä kotiseudulla että rintaman läheisyydessä. Lottia työskenteli lääkäreiden ja sairaanhoitajien apuna kenttä- ja sotasairaaloissa, ensiapuasemilla ja väestönsuojelussa, sairasjunissa ja -laivoissa, veripalvelussa, sotavankisairaaloissa ja ehkäpä raskaimpana tehtävänä kaikista, kaatuneiden evakuointikeskuksissa. Lisäksi lääkintälottia toimi muun muassa siirtoväen ja evakoiden apuna, lääkintävarikoilla ja apteekeissa. Erikoiskoulutuksen saaneet eläinlääkintälottat hoitivat puolestaan haavoittuneita ja sairastuneita hevosia.
